Tuusulan perusopetuksen palveluverkko pedagogiikan ja oppimisen tuen näkökulmasta

Tuusulassa keskustelu opetuksen palveluverkosta nostaa aika ajoin päätänsä ja etenkin näin vaalien alla pienten koulujen puolustajat antavat äänensä kuulua. Argumentteina keskustelussa ovat pienen yksikön tuoma turvallisuus, pienet ryhmäkoot ja kyläyhteisön yhteisöllisyys. Nuo ovat varsin hyviä argumentteja, mutta vain osa totuutta kokonaisuudessa, johon oleellisena kuuluvat myös pedagogiikka ja oppimisen tuen järjestelyt.

Minulla hieno mahdollisuus toimia samanaikaisesti rehtorina kahdessa kooltaan kovin erilaisessa yksikössä - Vaunukankaalla ja Nahkelassa. Molemmat koulut ovat erinomaisia ja niissä työskentelee huippuammattilaisia alueen oppilaiden oppimista edistämässä. Näin on varmasti kaikissa muissakin Tuusulan kouluissa. Tästä osoituksena voidaan käyttää huoltajien tyytyväisyyskyselyn hyviä arvioita, jotka koulut ovat saaneet viimeksi vuonna 2023. Uusi kyselykierros Tuusulan koulujen huoltajille on juuri avattu ja kahden viikon ajan huoltajilla on mahdollisuus antaa arvionsa oman lapsensa koulun nykytilasta.

Keskustelusta mielestäni unohdetaan kokonaan, että eri kokoiset koulut ovat kovin erilaisessa asemassa pedagogisten mahdollisuuksien ja oppimisen tuen järjestämisen näkökulmia tarkasteltaessa.

Avaankin tässä blogissa Tuusulan perusopetuksen palveluverkon rakennetta ja sen eri kokoisten yksiköiden mahdollisuuksia pedagogiikan ja oppimisen tukemisen kautta. Tämä näkökulma on mielestäni oleellinen ja on syytä ottaa huomioon keskustelussa palveluverkon tulevaisuuden suunnittelussa.

Tässä blogissa en ota kantaa, minkä kokoinen koulu on kokonaisuudessaan toistaan parempi. Kaikilla yksiköillä on omia vahvuuksiaan - toki myös haasteensa.

Tuusulan palveluverkon rakenne

Tuusula on investoinut edellisen valtuustokauden aikana vahvasti uusien koulujen rakentamiseen. Syynä näihin investointeihin ovat olleet ennen kaikkea vanhentuneiden ja korjausvelkaa keränneiden yksiköiden huono kunto ja sisäilmaongelmat. Samalla on päästy päivittämään koulujen arkkitehtuuria oppimista paremmin palvelevaksi ja nykyisen opetussuunnitelman vaateiden mukaisiksi.

Uusia päiväkoti- ja koulurakennuksia on juuri valmistunut tai ensi lukuvuodeksi valmistumassa kolme: Tuusulanjärven koulu, jonka yhteydessä toimii myös ruotsinkielinen opetus Tusbyträsk svenska skolan, Riihikallion yhtenäiskoulu sekä Rykmentinpuiston yhtenäiskoulu. Viimeksi mainitun valmistuessa Hyökkälän ja Mikkolan koulut suljetaan kuluvan kevätlukukauden päätteeksi.

Suunnitteluputkessa on kovaa vauhtia etenemässä myös Lahelan kouluhanke, jonka myötä Vaunukankaan ja Ruotsinkylän alakoulut sekä yläasteikäisten Hyrylän koulukeskus sulkevat aiemmin tehdyn päätöksen mukaisesti ovensa. Nämä kaikki edellä mainitut koulut sijaitsevat Etelä-Tuusulassa. Lisäksi tuolla alueella toimivat alakouluina vielä Paijalan, Rusutjärven, Nahkelan ja Tuomalan koulut.

Pohjois-Tuusulassa Kellokosken osalta palveluverkko on jo kunnossa Kellokosken yhtenäiskoulun ja lukion valmistuttua jo aiemmalla valtuustokaudella. Jokelan osalta tavoitteena on laatia suunnitelma palveluverkosta tämän valtuustokauden aikana. Tähän suunnitelmaan sisältyy ratkaisut yläkouluna ja lukiona toimivan Jokelan Koulukeskuksen osalta, sekä alakouluina toimivien Pertun, Lepolan, Kolsan ja Vanhankylän osalta - tavalla tai toisella.

Yläkouluikäisten oppilaiden osalta palveluverkko Tuusulassa on varsin tasapainoinen, kun Etelä-Tuusulassa yläkoululaisia on kolmessa eri yksikössä ja Kellokoskella sekä Jokelassa on yläkoululaisille omat yksikkönsä.

Alakouluikäisten osalta Tuusulan suomenkielinen palveluverkko onkin huomattavasti monimuotoisempi, kun ensi syksynä alakouluikäisille opetusta tarjotaan 14 yksikössä. Alakouluikäisiä oppilaita näissä kouluissa vuosiluokilla 1-6 on ensi syksynä noin 2 840. Keskiarvona tuo on 202 oppilasta koulua kohden. Kohtuullisen lähellä tuota kokoa (välys 190-250 opp.) on neljä koulua, selkeästi suurempia (välys 355-415 opp.) on neljä koulua ja selkeästi pienempiä (välys 40-110 opp.) on kuusi koulua.

Suuret (355-415 opp.): Vaunukangas, Rykmentinpuisto, Kellokoski, Riihikallio

Keskikokoiset (190-250 opp.): Lepola, Perttu, Paijala, Tuusulanjärvi

Pienet: (40-110 opp.): Nahkela, Tuomala, Vanhakylä, Ruotsinkylä, Rusutjärvi, Kolsa

Lähikoulun arvopohjasta

Nykyinen palveluverkko nojaa vahvasti - ja mielestäni aivan oikein - lähikoulun arvopohjalle. Tämän vuoksi nykyinen palveluverkko on yksiköiden määrällä tarkasteltaessa tiivis, kun koulut ovat sijoittuneena suhteellisen pienten välimatkojen päähän toisistaan.

Minulle lähikoulun arvopohja tarkoittaa ennen kaikkea koulun saavutettavuutta pienelle alakoululaiselle. Lähikoulun tulisi olla saavutettavissa oppilaalle itsenäisesti kulkien joko jalkaisin tai polkupyörällä. Alkuopetuksen (1.–2. -luokka) oppilaan koulumatkan tulisi siis olla alle kolme kilometriä turvallista reittiä kulkien.

Lähikoulun arvopohjaan sisältyväksi tunnistan myös koulujen tärkeyden pienille kyläyhteisöille. Haasteena tällä hetkellä on, että pienten kylien väestö ikääntyy ja lapsimäärä näiden kylien yksiköissä pienenee tällä hetkellä melko nopeasti. Tällä ilmiöllä on vaikutusta yksiköiden elinvoimaisuuteen ja lopulta myös haavoittuvuuteen.

Yksiköiden elinvoimaisuudesta

Tuusulan kunnassa opetuksen resurssit jaetaan yksiköille ns. oppilaskertoimella. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen oppilas tuo koululle opetukseen käytettävää tuntiresurssia kaavalla 1,3 vuosiviikkotuntia x oppilasmäärä. Vuosiviikkotunnilla tarkoitetaan yhtä opetustuntia lukuvuoden ajalle. Tuolla tuntimäärällä katetaan opettajien opetustunnit, tukiopetus, työehtosopimuksen lisätehtäväkorvaukset ja sijaiskulut.

Pelkästään kertoimella jaettavan resurssin näkökulmasta oppilaita pitäisi koulussa olla 60, että tunnit riittävät kertoimella jaettuna kolmelle luokanopettajalle ja kaikkeen muuhun edellä mainittuun. Kolme opettajaa vuosiluokille 1-6 on välttämättömyys, jotta vältytään yli kahden vuosiluokan oppilaiden opetusryhmiltä akateemisissa aineissa. Taito- ja taideaineissa kolmenkin ikäluokan oppilasryhmät ovat pedagogisesti tarkasteltuna mahdollisia joissakin tilanteissa.

Jos oppilasmäärä jää alle tuon 60, pitää rehtorin tehdä esitys ylimääräisestä resurssista pedagogisesti tarkoituksenmukaisen yhdysluokkaopetuksen järjestämiseksi yksikössä. Yhden vuosiviikkotunnin hinta on n. 2 000 euroa. Jonkin verran pienimmille yksiköille lisäresurssia vuosittain siis tälläkin hetkellä suunnataan ja tämä lisäresurssin tarve näyttäisi olevan laskevien oppilasmäärien valossa kasvussa.

Pedagogiset järjestelyt eri kokoisissa yksiköissä

Pienissä yksiköissä (40-60 oppilasta) kaikkien ikäluokkien opetus organisoidaan yhdysluokkaopetuksena, joissa lähes kaikilla oppitunneilla on vähintään kahden eri luokka-asteen oppilaita. Poikkeuksia tulee jonkin verran luokka-asteiden tuntijakoon määriteltyjen tuntimäärien myötä. Esimerkiksi ensimmäisen luokan oppilailla on yksi äidinkielen tunti enemmän kuin 2. luokan oppilailla. Samoin on ensi syksystä lähtien myös 3. luokan oppilailla suhteessa 4. luokkaan. Nelosluokkalaisilla vastaavasti on yksi tunti englantia enemmän kuin kolmasluokkalaisilla. Kuudennella luokalla opinto-ohjelmaan tulee uutena oppiaineena ruotsi.

Yhdysluokkaopetus vaatii opettajalta eriyttämistä sekä oppiaineen sisältöjen kuin oppilaiden taitotason mukaan. Joustavien, esimerkiksi oppimisvaiheen mukaan tehtävien ryhmittelyjen tekeminen on yhden yhdysluokan luokanopettajan järjestelmässä käytännössä mahdotonta ilman toisen aikuisen - kuten esimerkiksi koulunkäynninohjaajan - antamaa tukea. Tämä rajoittaa jonkin verran myös käytettävissä olevia pedagogisia vaihtoehtoja työtapoihin liittyen.

Keskikokoisissa ja suuremmissa yksiköissä, joissa opetetaan ainoastaan yhden luokka-asteen oppilaita ja usein kahden tai kolmen luokanopettajan tiimityöskentelynä, oppilaiden joustavat ryhmittelyt pedagogisesti tarkoituksenmukaisesti ovat helpommin toteutettavissa. Usein ikäluokan oppimisjärjestelyissä on isoimmissa yksiköissä käytettävissä myös muita opettajia samanaikaisesti ryhmiä jakamassa ja ryhmäkokoa pienentämässä. Tällaisia lisäopettajia ovat mm. resurssiopettaja, erityisopettaja ja suomi toisena kielenä -opettaja.

Oppimisen tuki ja valmistelussa oleva lakimuutos

Oppimisen tuen lakiuudistus astuu voimaan 1.8.2025. Tuen uudistus määrittelee tuen ryhmäkohtaiseen ja oppilaskohtaiseen tukeen. Lakiuudistus määrittelee myös eri tuen vaiheen käytännön järjestelyistä, tukeen suunnattavista resursseista ja erityisopettajan roolista tuen eri vaiheissa.

Ryhmäkohtaiseen tukeen sisältyy oppituntien ulkopuolella annettava tukiopetus, oppituntien aikana annettava tukiopetus, opetuskielen tukiopetus ja erityisopettajan antama tuki. Erityisopettajan tuki voi tässä tuen vaiheessa olla enintään alle puolet opetettavan aineen oppitunneista. Tälle tuelle on kokonaisuudessa asetettu minimimääräksi 0,122 vuosiviikkotuntia yhtä oppilasta kohden. 60 oppilaan koulussa tämä tarkoittaa 7 viikkotuntia koko koululle ja näin ollen noin yhtä tuntia per ikäluokka. Pienessä yksikössä tämä mahdollistuu vain joinakin päivinä paikalla olevan erityisopettajan tukena ja/tai opettajan antamana tukiopetuksena oppituntien ulkopuolella. Muita vaihtoehtoja tukeen pienessä yksikössä ei oikein ole tarjolla, kun opetushenkilöstöä ei ole.

Isossa yksikössä tuo tuki ikäluokalle on 7 tuntia per ryhmä ja tämän resurssin joustavassa kohdentamisessa käytössä on joka päivä paikalla olevat erityisopettaja, suomi toisena kielenä opettaja ja toisinaan myös resurssiopettaja. Yksittäinen oppilas voi tuon tuen piirissä olla vaikka kaikilla seitsemällä tunnilla. Näin ollen voidaan todeta, että pienen yksikön mahdollisuudet oppimisen tuen joustaviin järjestelyihin ovat huomattavasti rajallisemmat.

Toisaalta on tärkeää myös todeta, että kokemus on myös osoittanut, että pieni yksikkö palvelee isoa yksikköä paremmin jo pelkästään kokonsa puolesta oppijoita, joilla on haasteita oman toiminnan ohjauksessa, tai jotka ovat alttiita toimintaympäristössä ilmeneville ärsykkeille. Vuosien varrella on ollut tilanteita, jossa isosta yksiköstä pieneen siirtyminen on tuonut hyviä tuloksia nimenomaan edellä mainituissa haasteissa. Lähikouluperiaatteen perusteella koulujen oppilaat muodostavat kuitenkin heterogeenisen joukon ja valikoituminen juuri itselle sopivaan yksikköön on sattumanvaraista.

Oppimisympäristön turvallisuudesta ja yhteisöllisyydestä

Pitkä kokemukseni erikokoisista yksiköistä luokanopettajana, rehtorina ja alakoululaisten isänä antaa minulle monipuolista perspektiiviä siihen, mikä turvallisuuden ja yhteisöllisyyden näkökulmasta on oleellista. Yksikön koko ei ole millään tavalla turvallisuuden mittari. Turvattomuutta yksilötasolla voi esiintyä - ja todennäköisesti esiintyykin - kaiken kokoisissa yksiköissä. Turvallisuus rakentuu ennen kaikkea yksikön toimintakulttuurin ja yhteisöllisyyden kautta. Kouluissa työskentelevät aikuiset ovat tässä avainasemassa.

Ekaluokkalainen oppilas leimautuu siihen kouluun, jossa hän ensimmäisenä päivänä aloittaa riippumatta siitä, minkä kokoinen koulu on. Tästä koulusta tulee päivästä yksi alkaen hänen mielestään maailman paras koulu, josta hän ei halua muuttaa muualle. Tätä kiinnittymistä lisää osaltaan uudet kaverit - mahdollisten jo samassa eskarissa tai naapurustossa olleiden lisäksi.

Havaittu myös on, että hyvin harva vanhempi pohtii lapsensa koulupaikkaa koulun koon perusteella. Lähin koulu on se, johon lapsi halutaan - ja hyvä niin. Suomessa ”koulushoppailu” on turhaa, kun lähtökohtaisesti kaikki koulut ovat turvallisia ja henkilöstö niissä on ammattitaitoista. Jonkin verran olen rehtorin urani varrella törmännyt ilmiöön, jossa lähikoulun sijaan haetaankin toissijaista koulupaikkaan naapurikoulusta eskarissa syntyneiden kaverisuhteiden vuoksi. Liikennettä on tapahtunut näissä tapauksissa molempiin suuntiin - pienemmästä isompaan tai isommasta pienempään.

Omat lapseni ovat Tuusulassa alakoulunsa käyneet Mikkolassa, Kirkonkylässä (nyk. Tuusulanjärvi) ja nyt Rusutjärvellä. Kaikki kolme löysivät sujuvasti oman paikkansa yhteisöstä ja viihtyivät - tai viihtyvät tällä hetkellä - kouluissaan. Mikkola ja Kirkonkylä olivat saavutettavissa edellä mainitun lähikouluperiaatteen mukaisesti jalan tai polkupyörällä. Rusutjärven kouluun poikani ja ensi vuonna myös ensimmäisellä luokalla koulutaipaleensa aloittava tyttäreni joutuvat kulkemaan taksikyydillä vaaralliseksi luokitellun tien ylityksen vuoksi. Se jonkin verran vanhempana harmittaa, kun reilun kilometrin koulumatkaan kuluu taksikyydissä puoli tuntia. Tuosta näkökulmasta olisi loppujen lopuksi ollut yhdentekevää, mihin kouluun taksi lapseni ensimmäisenä koulupäivänä kuljettaa, kun siihen joka tapauksessa päivittäin joutuu nousemaan. No, poikani Rusutjärveen leimautuneena on tuosta toki tällä hetkellä jo vahvasti eri mieltä :)

Summa summarum

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole ottaa kantaa siihen, pitääkö pienet koulut lakkauttaa vai ei. Tavoitteena on tuoda monipuolisuutta ja perspektiiviä keskusteluun, kun asioita aikanaan punnitaan. Itse olen sitä mieltä, että palveluverkkoa tulee tarkastella yksikkökohtaisesti ja monipuolisesti eri näkökulmia arvioiden.

Tällä hetkellä Tuusulan pienten koulujen toiminta on organisoitu oikein hyvin niillä resursseilla, mitkä opetukseen Tuusulassa on suunnattu. Keskustelussa on kuitenkin tärkeää pohtia myös oppimisen tukemista eri kokoisissa yksiköissä. Tosiasia on, että pedagogiikka pienten ja isompien yksiköiden välillä on rakenteellisten erojen vuoksi erilaista ja tukea oppimisvaikeuksiin on pienessä yksikössä saatavilla vähemmän. Tämä eriarvoisuus tulee hyväksyä, jos palveluverkko halutaan säilyttää juuri tällaisena.

Tuusulan palveluverkkosuunnitelmaan on kirjattu, että oppilasmäärän laskiessa alle 60 oppilaan, yksikön elinvoimaisuutta arvioidaan osana palveluverkkoa. Oma näkemykseni on, että neljänkymmenenkin oppilaan yksikön toiminta pystytään maltillisin lisäresurssein ryhmien opetuksen näkökulmasta organisoimaan kohtuullisen hyvin. Samalla täytyy kuitenkin ääneen lausua, että tuolloin oppimisen tuen yhdenvertaisuudesta tingitään isompiin yksiköihin verrattuna. Näin toki tehdään jo 60 oppilaan yksikössä.